Puheenjohtajan tervehdys

VIRSTANPYLVÄÄN JUURELTA

OULUNKYLÄN KIEKKO-KERHO ON 40-VUOTIAS

Parhaillaan käynnissä oleva pelikausi 2012-2013 on Oulunkylän Kiekko-Kerhon 40-vuotisjuhlakausi. Seuramme siis perustettiin vuonna 1973.

Neljäkymmentä vuotta on pitkä aika niin ihmiselämässä kuin jääkiekossa. Lajia on harrastettu Suomessa reilut 80 vuotta ja puolet tuosta ajasta on seuramme Oulunkylän Kiekko-Kerho toiminut aktiivisesti. Antaen oman panoksensa siihen, että jääkiekko on lajina saavuttanut sen aseman, joka sillä nykyään maassamme on.

Paljon mahtuu neljään vuosikymmeneen jääkiekkoa, jopa tarkasteltuna yhden seuran näkökulmasta. Monien nuorten kiekkoilijoiden, oikeastaan kaikkien muidenkin, jotka eivät muistoissaan pääse ihan neljänkymmenen vuoden taakse, on vaikea varmaan ymmärtää miten paljon ajat ovat muuttuneet noista ammoisista OKK:n perustamispäivistä. Ja miten erilainen maailma tuolloin oli. Muistellaanpa hiukan vuotta 1973 jääkiekon kannalta.

Itse pelin luonne on pysynyt yllättävän samanlaisena, vaikka sääntöihinkin on tullut muutoksia. Sen sijaaan peliareenat, varusteet, kaikki muu ympärillä on rajusti muuttunut. Vuonna 1973 Helsingissä oli yksi jäähalli, se joka nykyäänkin komeilee Nordenskiöldinkadulla. Nyt halliratoja on kaupungissamme yli kaksikymmentä, eli enemmän kuin niitä oli koko Suomessa seuramme perustamisen aikoihin.

Juuri jäähallien yleistymisen myötä jääkiekko on asteittain muuttunut ulkokentillä pelattavasta talvilajista käytännössä ympärivuotiseksi hallilajiksi. Vaikka maailman ensimmäinen jäähalli rakennettiin jo niinkin varhain kuin vuonna 1875, Kanadan Montrealiin, siirryimme Suomessa halliaikaan vasta vuonna 1965, jolloin Hakametsän halli valmistui Tampereelle ensimmäisten maassamme pelattujen MM-kisojen näyttämöksi. Ja Suomen toinen jäähalli, Helsingin jäähalli, valmistui vuonna 1966 . Mutta vielä seuramme perustamisvuonna 1973 pelattiin juniorisarjat kokonaan ulkokentillä. Ja jopa osa silloisista miesten pääsarjajoukkueistakin kohtasi vastustajansa niinikään räntä- ja lumisateessa ja välillä paukkupakkasessa kattamattomissa tekojääkaukaloissa.

Junioripelaajia ei suinkaan kuljetettu henkilöautoilla harjoituksiin ja otteluihin, kuten nykyään tehdään. Vaan meidän piti kulkea, kuten minun tapauksessani , Itä-Helsingistä Pirkkolaan, jossa sijaitsi kaupunkimme ainoa tekojääkaukalo, painavien varustekassiemme kanssa bussia Sörnäisissä vaihtaen ja kilometrin verran kävellen paikanpäälle. Välillä satoi vettä tai räntää niskaan, toisinaan palelimme pysäkillä kovassa pakkasessa bussia odotellen. Kuulostaa varmaan esihistorialliselta touhulta nykyjunnuista?

Jotain yhteistäkin kuitenkin on nykyisillä kiekkojunioreilla verrattuna vuoden 1973 nuoriin jääkiekon harrastajiin. Palava into pelata ja harjoitella omaa lajia. Sama tunne, joka saa vielä B-juniorin vuodelta 1973 vetämään luistimet jalkaan muutaman kerran viikossa, vaikka ikää seuraavaksi tulee mittariin jo 56 vuotta.

Ajan myötä jääkiekkoseuran haasteet muuttuvat ja myötäilevät pitkälti yhteiskunnassa laajemmin tapahtuvaa kehitystä. Emme saa taantua paikallemme. Seuran tulee alati uudistua ja pysyä menossa mukana. OKK tulee erityisesti panostamaan hyvään valmennukseen. Tällä kaudella aloitamme vahvan satsauksen maalivahtivalmennukseen ja haluamme silläkin saralla olla eturivin seura. Pyrkimyksenä on, että OKK:ssa viihdytään, harrastaminen on hauskaa, mutta samalla myös kehitytään pelaajina ja toisaalta vartutaan vastuuntuntoisiksi ja toiset huomioiviksi nuoriksi.

Onnea ja menestystä meille kaikille!

Hannu ”Hande” Tarvainen

OKK Puheenjohtaja